Kun pienenä pakolaislapsena kävin koulua ja seurasin suomalaista tasa-arvoista ja rauhallista yhteiskuntaa 90-2000 luvulla, en jaksanut odottaa aikuistua ja olla suomalainen Suomessa.
Harmikseni toiveeni siitä idyllisestä yhteiskunnasta vain jatkaa rappeutumistaan, kun nykyään saa lukea jatkuvasti uutisista ulkomaalaisten raiskauksista, jihadistien alamaailmoista, isis-jäsenistä, kunniaväkivallasta, grooming jengeistä, terrorismista ja mitä sairaammista tapahtumista.
Ei siinä mitään, mutta kun seuraa suomalaisten avosylin vastaanottavaa asennetta tälle kaikelle, iskee minulle syvä masennus ja ahdistus. Meidän pakolaisten varoituksia ei haluta kuunnella. Luulette tietävänne paremmin ja kuvittelette pitävänne asiat aisoissa. Ette ole vielä nähneetkään sitä pahaa, mitä islamistit kykenevät tekemään.
Miettikää sitä tragi-ironiaa kannaltani. Pakenimme kaikkea tuota hevosenpaskaa Suomeen, mutta se on nyt täälläkin.
Vuosi 2019, enkä vieläkään päässyt pakoon. Turvapaikkani on pilattu. Siitä on tullut turvattomuuden paikka.
Kiitos päättäjillemme.
Lue blogistani lisää, miksi ja miten meidän perheestä tuli poliittisia pakolaisia:
”Hyvien ihmisten” virheistä pilliinpuhaltava liberaali pakolainen ei ole suvaittava Suomessa.
https://www.anteryasa.fi/hyvien-ihmisten-virheista-pilliinpuhaltava-liberaali-pakolainen-ei-ole-suvaittava-suomessa/