Kun islamisti räjäyttää pommin, ohjastaa kulkuneuvonsa väkijoukkoon tai ampuu ihmisiä kuoliaaksi, muistuttaa länsimainen älymystö kilvan, ettei islamisti missään tapauksessa edusta islamia missään muodossa vaan on syrjinnän, rasismin, rodullistamisen ja eriarvoistamisen uhri. Kestolatteus on todeta, että osapuilleen 99,99999 % muslimeista ei koskaan syyllisty terroritekoihin. Kaikkihan tämän tietävät, eikä siinä pitäisi olla vastaansanomisen sijaa piinkovalla rasistillakaan.
Kuka sen sijaan on viime kädessä oikeutettu määrittämään sen, milloin joku yksilö edustaa tekoinensa minkä tahansa kokonaisen uskonopin tai aatesuunnan tulkinnanvaraista ja kontekstisidonnaista sisältöä tai erityisesti sen ääritulkintaa? Entäpä kuka katsoo itsensä olevan oikeutettu määrittämään sen, milloin joku toimii puhtaasti niin sanotusti yksinäisenä sutena? Tämä kaksinaismoralistinen dikotomia on yksi länsimaalaisen älymystön suurimmista kompastuskivistä.
Tähdennän ja korostan nyt oikein erikseen luupäisimp... anteeksi, tahallista väärinymmärtämistä harrastavia lukijoita ajatellen, että tarkoitan islamisteja, islamin radikaalin suunnan edustajia, enkä maailman kaikkia muslimeja kollektiivisesti. Islamistiksi ei ryhdytä ilman motiivia ja/tai vaikutteita. Korostaisin tätä otsikkoakin myöten, mikäli sitä voisi lihavoida, alleviivata ja kursivoida.
Lähestytään minkä tahansa aatemaailman ja sitä 0,00001 prosentuaalisella osuudella edustavien henkilöiden tekojen välistä suhdetta historian hämärien kautta. Jo peruskoulutason historiaa lukeneet tietävät, että Kristoffer Kolumbus oli ensimmäinen eurooppalainen, joka saapui Amerikkaan. Henkilökohtaisesti vierastan maailmanhistorian eurooppakeskeisyyttä siksi, etten koe voitavan löytää mitään maailmankolkkaa, jossa on jo ollut ties kuinka pitkään vakituista asutusta, eli Amerikan tapauksessa sen alkuperäisväestö.
Kolumbuksen perässä seurasi kristinuskon asialla väkeä joukoittain. He olivat oman aikansa islamismiin verrattavan kristinuskon ääritulkinnan edustajia, jotka katsoivat asiakseen alistaa uskontonsa kohteeksi "uuden mantereen", eli sekä Pohjois- että Etelä-Amerikan, alkuperäisväestön. Toimintametodi ilmeisesti tepsi, sillä Etelä-Amerikka on tänä päivänä pääsääntöisesti roomalaiskatolista. Kolonialismina tunnettu ajanjakso vaati järkyttävän määrän uppiniskaisia kuolonuhreja.
Kuka väittää, että konkvistadorit eivät edustaneet kristinuskoa? He toimivat kristinuskon sisältämän lähetyskäskyn äärimmäistä tulkintaa noudattaen. Tähän löytyi mahdollisuus, mikäli kristinuskon opinkappaleita tulkitsi haluamallaan tavalla. Myöhemmiltä ääritulkinnoilta heikompia on suojellut reformismiksi kutsuttu liikehdintä.
Islam yleisesti ottaen ei sen sijaan ole vastaavaa reformia kokenut vaan pohjavireeltään Koraanin kaikki tulkinnat ja aatesuunnat nojaavat samoihin dogmeihin. Kaikkein toivottavinta olisi, että islamin hengelliset johtajat alkaisivat noudattaa sekä julistaa kristinuskon historiaan verrattavalla tavalla reformoitua näkemystä Koraanin opetuksia koskien, eli sivuuttaen fundamentalistiset tulkintamahdollisuudet.
Esimerkiksi tiukennetun rajavalvonnan sijaan lähtisin hakemaan islamistisen terrorismin aiheuttamaan uhkaan ratkaisua suuressa ideologisessa arvossa pitämäni sekularismin kautta. Maallisen vallan tulee aina ylittää uskonnot ja tarvittaessa voida puuttua siihen, millaista aatemaailmaa eri uskontokunnissa tai hengellisissä yhteisöissä indoktrinoidaan niiden jäsenistöön.
Siellä piilee siemen joko paljon peräänkuulutettuun lähimmäisenrakkauteen tai vaihtoehtoisesti, saarnamiehestä riippuen, radikalisoitumiseen.
Ennustan silti kulttuurirelativismille, kaikenlaiselle sensitiivisyydelle ja hienotunteisuudelle pitkää ikää. Tulemme näkemään uusia terrori-iskuja. Tulemme näkemään samat oppikirjanomaiset reaktiot: valtionpäämiehet ottavat osaa uhrien omaisten suruun ja tuomitsevat iskut mitä jyrkiten, mutta mitään oikeasti konkreettista ei tehdä radikalisoitumisen syntysijoilla.
Loppukaneetiksi erään Hommaforumin käyttäjän (Herbert) allekirjoituksesta hyvinkin puhutteleva tulevaisuuden skenaario:
- "Seuraavassa 'Meillä on unelma' -konsertissa juhla-alue suojataan betoniporsailla ja armeijan raskaalla kalustolla. Aseistautuneet poliisit vartioivat osallistujia, että nämä uskaltavat huutaa: 'Emme suostu pelkäämään!'"